Eilen sain tietää kaverilta, että meille ois tallipaikka kotia lähempänä. Kiitin kovasti, mutta en halua nyt enään vaihtaa tallia, ja sitä paitsi me viihdytään Söderbertassa todella hyvin. Talliporukka on aivan mahtavaa, auttavaista ja mukavia ihmisiä. Ja mikä parasta, ponitamma on saanut kavereita ja kaikki tuntuu nyt menevän muutenkin hyvin. Jos ensi syksynä joudun luopumaan Rodeliasta, niin haluan että tämä talli jää sen viimeiseksi, jää sillekin hyvä muisto loppu elämästä. No nyt tämä meni ihan taas surkutteluksi, pää pystyyn ja kohti uusia haasteita.
Näissä hevospiireissä olen huomannut , että jos hyvin menee, niin ei mene kauan, se on niin monesti nähty.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti