Maastakäsin treenii

Tänään oltiinkin Anna-Veeran kanssa maastakäsin kävelemässä ponitamman kanssa. 
Heti aluksi otettiin semmoinen linja, että menimme ns. ponin tahtiin. Rodelia sai päättää millon pysähdyttiin, ja millon taas jatkettiin matkaa. Se menikin ihan kivasti, ponitamma pitikin aika pitkiä seisahduksia, varmaan tajusi, että nyt mennään hänen pillinsä mukaan.  No, siinä sitten tammuska nappasi Anna-Veeraa käsivarresta etuhampailla, varmaan ihan hyväntahtoisesti, mutta Anna-Veera ei sitä hyväksynyt, en kyllä olisi minäkään, vaikka olis ollut miten hyväntahtoinen. Loppu aika menimme sitten Anna-Veeran "pillin mukaan", ja siinähän sitten liikuttiin, eikä tuumaakaan yli. Tallia kohti tamman tahti kiihtyi, ja myös Anna-Veeran kärsivällisyyttä koeteltiin.  Anna-Veera ei antanut tamman mennä edelle häntä, heti välittömästi peruututti, ja sen kun teki muutamnan kerran., niin alkoi ponikin muistamaan, miten kävellään ihmisen tahtiin. 
On se kyllä semmonen tamma, mikä ei paljon nöyristele ihmisen edessä, ja sitä se on elämänsä loppuun saakka. Hirveen vaikeeta on enään lähtee sitä kouluttamaan, koska minä ainakin pelkään koko ajan, että jotain ikävää sattuu, kun tiineyskin on jo aika pitkällä, tänään tuli 254 päivää täyteen. 
Tällä viikolla olen tehnyt ponitammalle kolmea eri sortii keksejä, ovat kaikki maistuneet tosi hyvin. Huomenna Lotta hieroo Rodelian, laitankin kuvia sitten siitä, huomenna :)

Takatalvi :(

Tuli sitten oikein kunnon takatalvi kerta rysäyksellä, olin jo NIIIN asennoitunut kevään tuloon, mutta ehkä se kevät tulee tämän jälkeen, toivotaan ainakin näin. 
Tänään on satanut koko päivän, ja onneksi Pia laittoikin viestiä tallilta ponitamman sisäänotosta. En yhtään laittanut pahaksi, että poni tuli jo ajoissa sisään, heinät olikin jo syönyt, kun minä pääsin tallille. Lumessa oli ainakin yksi hyvä puoli, kavioissa ei ollut kiven kiveä :) .
26.3.2015 torstaina tehtiin kentällä maasta käsin naksuttelua, piehtaroida sai, ja vähän irrottelikin. 

                                                

Naksuttelut ei mennyt ihan putkeen, poni meinas kelaa yli ..  monesti. Eipähän tuo oo ikinä kunnioittanut ihmistä. Innokas ja ahne on kyllä hommasta! Tosi nopeesti oppi homman, ei ne mitään tyhmiä ole, nää hevoset.

Kun kattelin noita videoita, niin aika koomisia ovat, rupesi ihan itteänikin naurattaa. Pitää tässä joku päivä taas harjoitella ponin itsehillintää, vai mitä olette mieltä?

Ponitamma on saanut nyt joka kerta, kun kentällä ollaan vapaana, piehtaroida, kun oma tarha ei siihen salli, on sen verran mutainen ja kivinen. Omassa karsinassa kyllä sitten piehtaroi, jos ei pääse kentälle. 

Tänään 249 päivää tiineyttä, vajaat kolme kuukautta, mahtavaa. Mitäköhän sitä on edessä... ihan jännittää  ajatus. Olen onnekas, kun minulla on ympärillä osaavia ihmisiä, auttavia kavereita, he ovat kultaakin arvokkaampia. Ja perheeni, joka on täysillä mukana tässä "projektissa", ilman kaikkien tukea ei tästä tulisi mitään. 
Eilen kentällä hieman naksuttelin ponin kanssa, hyvin vielä muisti, mitä punainen kärpäslätkä tarkoittaa. Aluksi poni sai piehtaroida kentällä, alkaa karva irtoamaan.  Tässä muutamia kuvia ..

 Matti katsoo, mitä kentällä tapahtuu...

Rodelian vieressä on nuori oripoika, joka on aivan ihastuttava otus. Tulevat hyvin toimeen, poika yrittää kovasti saada osakseen huomiota tammalta, heittelee ruoka-astiaansa ponitamman karsinaan, kaikkensa yrittää, hassu heppa  <3 

Muutenhan tämä olisi aika mahdotonta pitää tamma ja ori vierekkäin, mutta kun Rodelia on tiine, niin se käy hyvin. 

23.3.2015 maanantai

Toinen lomaviikko alkamassa. Ilmatkin on muuttuneet talvisemmiksi, räntää ja kylmää. 
Ponitammalla takana 246 päivää odotusta. Tässä viime viikon torstaina, 19.3 ponitamma sai taas vaihteeksi "hepulit" kentällä. Sattui näkemään viereisellä tallilla ratsukon kentällä, ei se muuta tarvinnut. Onnettomuudeksi sattui Sanna olemaan selässä, no, ei hän siellä kauan kerennyt olemaan, kun poni muka säikähti ja vetäs kunnon pukin, niin Sanna tuli alas suitset kädessä. Siitäkös tamma hokas, että " mä oon vapaa!! ", otti jalat alle ja veti varmaan kymmenen kierrosta kentällä täyttä laukkaa, kiljuen mennessään. Kauhistuneena siinä kolmisin katseltiin sen menoa, ja samalla yritettiin rauhotella pysähtymään. Minä pelkäsin, että se menee nurin kulmissa, mutta ihmeen kaupalla pysyi pystyssä. Masuasukas varmaan ihmetteli moista höykytystä, mitä mamma sai aikaan siinä hiukan laukatessa. No, rauhottuihan se vihdoin ja viimein, ei tullu ees hikiseksi :)  Tallissa kylmättiin jalat, ja karsinaan vietäessä tunnustelin takajalkoja, niin olivat edelleen hieman lämpöiset. 
Seuraavana päivänä ponitamma olikin hieman jäykähkö liikkumaan, laukkakirmailut tuntuivat sen kropassa. Onneksi tytöt kerkesivät hieman lämmitellä käynnissä ennen sitä laukka-sessiota, sit ois varmaan paikat olleet jumissa enemmän, luulen näin. Jalat eivät olleet lämpöiset yhtään, mutta kylmäsin ne varmuuden vuoksi kuitenkin. 
Ruoka maistuu nyt hyvin, ei ilmeisesti ole kipuja. Heinän syönnistä pitää kyllä taukoja, syö pieniä määriä kerralla. Heinäverkko on hyvä, karsinassa ja tarhassa omat verkot.

Tämä kuva on otettu viime kuussa, kun oli vielä lunta, mutta siinä näkyy tämä verkko. Kaikilla hepoilla on verkot tarhassa, ei mene hukkaan heinää, ja syöminen kestää pidempään, ei tule mahaongelmia. Tuo loimikaan ei taida enään mennä mahavöiden puolesta, sen verran on pyöristynyt. 
Nyt on kolme kuukautta laskettuun aikaan, masu-asukas kasvaa vauhdilla.

Eipä ole tarvinnut vähään aikaa bootsejakaan, kun lumet lähti ja liukastakaan ei ole oikein missään enään. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että kevään tulo hieman pysähtyy, mutta kyllä se sieltä tulee. 

Loma !!

Mulla alkaa kahden viikon loma! 
En ole suunnitellut mitään erityistä, tallilla tietty joka päivä käyn, Anna-Veeran kanssa tai sitten yksin. On kiva, kun ei tarvi pariin viikkoon lähtee töihin, vaikka tykkään työstäni kovasti, ja mulla on tosi kivoja työkavereita suurin osa. Mut, on se kiva välillä olla vaan... mitään tekemättä. Oon kyllä suunnitellu kaiken laista hommaa kotona tehtäväksi, mut katellaan nyt, mitä teen. En ota sressiä mistään tekemisistä. 
Ponimammalla on nyt päiviä takana 238 päivää. Hän on nyt saanut herraseuraa talliin. Viereiseen karsinaan on muuttanut nuori 3 vuotias oripoika. Kovin kiltti ja rauhallinen kaveri. Mitään härdelliä ei ole sattunut, vaikka ovatkin vierekkäin. Tässä yks ilta Rodelia ihan hörisi tälle uudelle tulokkaalle, kun oripoika tuli sisälle. Sanovat, että tammuska on piristynyt, kun on saanut kaverin viereen. Kukapa ei tykkäis seurasta. 
Ratsastukset on sujuneet suht hyvin, pikku videoklippejä ajattelin tässä laitella,

 Tämmönen hieno Burberry-riimu löytyi Horse Fair 2015 messuilta ...

9.3.2015 oli hieno keli ottaa vähän poseerauskuvia ...  :)

Pintelit oli ratsastuksen jälkeen kaikkea muuta kuin puhtaat  :D

Kenttä oli tänään jo todella hyvässä kunnossa, lähes kuiva kauttaaltaan. 

Kuvasin Anna-Veeraa ja Rodeliaa 9.3, kenttä oli silloin vielä todella märkä:

Maaliskuu!

Ihanaa, kevät on alkanut, tänään maaliskuun ensimmäinen päivä. Ponitammalla odotuspäiviä takana huikeat 224 päivää, enään n. 100 päivää H-hetkeen, apua!!

Ponitamma onkin ollut nyt melko virkeä liikutettaessa. Ohjasajoin tässä muutama päivä sitten, niin pitihän siinä ruveta peruuttamaan ihan ilman mitään syytä, kyllästyi tietenkin siihen tallin kiertämiseen. Olihan tässä jokunen aika kun ei ajettu ollenkaan, kun ei pystynyt kulkemaan, kun liukasta joka puolella, eikä ollut vielä bootseja. 
Tuosta liikkumisesta kysyinkin eläinlääkäri Lotalta, että voisimmeko hiukan ravata kun tuntuu tuota virtaa oleva. Saimme luvan hieman hölkätä, joten, Anna-Veera ravailikin kentällä hieman. Aluksi näytti siltä, ettei takajalat mene kunnolla alle, mutta poni vetristyi ajan myötä, ja menokin näytti hieman paremmalta. Ell Lotta kertoi myös viestissä, tai oikeastaan muistutti meitä, ettei Rodelia nyt tunne leikkauksen jälkeen alaraajojaan, ja voi vaikuttaa tasapainoon ratsastajan kanssa, esim. ympyrällä. Tunnottomuus aiheuttaa myös, ettei ponitamma onnu, vaikka jaloissa olisikin ongelma. Se olikin taas pieni muistutus minulle, että en  saa pitää tammaani enään varsan vieroituksen jälkeen...

Otin mutaman videopätkän Anna-Veeran ja Rodelian ravitreeneistä.

Loput videopätkät olivat liian isoja tänne blogiin ladattavaksi. Aika samanlaisia ne oli, kuin nää kaksi, mitkä olivat sopivan kokoisia lataukseen.
Tämän liikunnan jälkeen jalat eivät oireilleet ollenkaan, ja tänäänkään ne eivät tuntuneet lämpöisiltä/turvonneelta. Kylmäsimme kuitenkin jalat ratsastuksen jälkeen. Tänään olikin välipäivä kaikessa, mutta huomenna olisi tarkoitus liikuttaa ja myös kylmätä jalat. 

Ruokinnasta hieman. Tänään siirryttiin kokonaan Krafftin Plus Protein ja kauraan. Chiaa annan myös  x 2 /pvä, porkkanaa, omenaa ja joskus päärynää. Banaani on suurta herkkua, sitäkin saa aina silloin tällöin. Aloitan vielä lisäksi Krafft Miner Blå kivennäislisänä. Tästä olen keskustellut asiantuntevan henkilön kanssa, jos ihmettelette, että lisään vielä kivennäisen määrää. Koska varsa vatsassa kasvaa nyt huimaa vauhtia, niin turvaan molempien kivennäisen saannin, ja todella toivon, että onnistun siinä. Sen vasta näkee sitten 100 päivän päästä, ehkä...