Käväisin tänään vähän niin kun pika pikaa tallilla, illalla oli hieman menoa.
Kun tarhasta lähdin hakemaan, niin ponitamma se kyttäsi vastakkaiselle pellolle siihen malliin, että siellä ON varmasti jotain... Kävin katsomassa, mutta ilman laseja en nähnyt mitään, ja alkoi jo hämärtääkin. Sitten alkoi puuskutus kuulumaan ponista. Itsesuojeluvaisto sanoi siinä vaiheessa, että "älä mene hakemaan ponia nyt", vaan hae Mirja avuksi. No, Mirja taitavana heppaihmisenä talutti meidän vikuripään talliin, kiitos siitä.
Vesariin saaminen meinas olla "mahdoton tehtävä", mutta siinäkin Mirja auttoi. Ponitamma ei ole aikaisemmin näin käyttäytynyt, vesariin on mennyt ihan suosiolla, mutta nyt pyrki koko ajan pois sieltä. Ja kun tommonen lähes 500 kg jyrää, niin kyllä siinä minun vaisto sanoo, että "VÄISTÄ!", muuten tulee päälle. Tästä paukapäätammasta ei tänään kuvia otettu, sen verran suututti.
Sain kylmättyä jalat loppujen lopuksi, eikä ne olleet edes lämpöiset. Mietinkin tässä, että vois kokeilla joku päivä jättää tukiside pois yhdeksi yöksi.
Mitäköhän nämä sen rumat käytöstavat tarkoittaa? Voisiko tähän vaikuttaa ruoan vähyys, koska nyt ei ole enään tarvetta syytää sitä korsirehua älyttömästi, kun kolaaminen ei enään ketään häiritse. Ponilla on varmaan nälkä vähän koko ajan, koska heinämäärä on n. 7kg /päivässä, siinäkin on liikaa. Tietäähän sen, jos itse on nälkäinen, niin ei sitä jaksa hymyillä ja olla hyvällä tuulella.
Huomenna otetaan taas uusiksi, katsotaan onnistuuko ohjasajo vai meneekö taas 6-0 ponin hyväksi. :) Jos saan Anna-Veeran mukaan niin hän voi ratsastaa ponilla, katsotaan huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti