Mennyt viikko, kun en ole saanut kirjoitettua mitään, vaikka paljon on tietty tapahtunut ja sattunut. Poni alkaa jo pikku hiljaa kotiutua uuteen talliin ja kavereihin. On tarhannut vielä yksin, toistaiseksi.
Energiaa riittää, kävin nimittäin maanantaina ohjasajamassa vähän pitemmällä ja ihan uudella reitillä. Juntusen Marja oli mun "tausta tukena", en olisi muuten lähtenyt niin kauas. No, "possuili" alkoi melkein välittömästi kentän ohitettuamme. Lenkin aikana mm. peruuteltiin, pukiteltiin, yritettiin kääntyä, ja vähän myös ojassa käydä. Minä kädet kipeinä pitelin ohjia takana, ja yritin pitää ponitamman oikein päin tiessä. Kyllä se taas pisti mua ihan 6-0, mut kyllä mä muutaman erän tällä kertaa voitin. En nimittäin antanut periksi sille, vaik kuin yritti. Yhtään kuva materiaalia ei ole siltä reissulta, valitettavasti.
Olen nyt tässä vapaalla neljä päivää, ja huomenna olisi tarkoitus taas ohjasajaa, katsotaan mitä se huomenna keksii... Anna-Veeran kanssa mennään molemmat illalla.
Takajalat ovat jo mielestäni paljon paremmat, kun olen kylmännyt niitä vedellä. Vesi on paljon tehokkaampi tapa saada ne kylmäksi, kuin ne patjat. Tuossa yhdessä vaiheessa pintelöin molemmat takajalat, mutta nyt taas ei tarvi kuin se vasen, mikä on lämmin ja turvoksissa. Lämpöilykin vaihtelee hyvin paljon, tänään kaverini Anne kertoi, ettei se vuohinen ollut niin lämmin, kun hän pintelöi sen. Muuten hän olisi kylmännyt sen.Se oli mukava uutinen. Ja ystäväni Marja sanoi, että pitää ajatella positiivisia ajatuksia, että kaikki menee hyvin sinne varsomiseen asti. Mulla on paljon hyviä ystäviä, jotka jaksaa mua tsempata tän kaiken kanssa. Siitä olen heille hyvin kiitollinen. Mitä mä tekisinkään ilman heitä...
Kuhan saisin laskut maksettua klinikka reissuilta, niin sit voin jo vähän huokaista itsekin.
By the way, olisi nyt 143 tiineyspäivää takana, jihuu !!
Masuasukas on nyt semmoinen... isompi kuin kissanpentu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti