Tänään oltiinkin Anna-Veeran kanssa maastakäsin kävelemässä ponitamman kanssa.
Heti aluksi otettiin semmoinen linja, että menimme ns. ponin tahtiin. Rodelia sai päättää millon pysähdyttiin, ja millon taas jatkettiin matkaa. Se menikin ihan kivasti, ponitamma pitikin aika pitkiä seisahduksia, varmaan tajusi, että nyt mennään hänen pillinsä mukaan. No, siinä sitten tammuska nappasi Anna-Veeraa käsivarresta etuhampailla, varmaan ihan hyväntahtoisesti, mutta Anna-Veera ei sitä hyväksynyt, en kyllä olisi minäkään, vaikka olis ollut miten hyväntahtoinen. Loppu aika menimme sitten Anna-Veeran "pillin mukaan", ja siinähän sitten liikuttiin, eikä tuumaakaan yli. Tallia kohti tamman tahti kiihtyi, ja myös Anna-Veeran kärsivällisyyttä koeteltiin. Anna-Veera ei antanut tamman mennä edelle häntä, heti välittömästi peruututti, ja sen kun teki muutamnan kerran., niin alkoi ponikin muistamaan, miten kävellään ihmisen tahtiin.
On se kyllä semmonen tamma, mikä ei paljon nöyristele ihmisen edessä, ja sitä se on elämänsä loppuun saakka. Hirveen vaikeeta on enään lähtee sitä kouluttamaan, koska minä ainakin pelkään koko ajan, että jotain ikävää sattuu, kun tiineyskin on jo aika pitkällä, tänään tuli 254 päivää täyteen.
Tällä viikolla olen tehnyt ponitammalle kolmea eri sortii keksejä, ovat kaikki maistuneet tosi hyvin. Huomenna Lotta hieroo Rodelian, laitankin kuvia sitten siitä, huomenna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti